Lizzie Deignanista tuli lauantaina kaikkien aikojen ensimmäinen nainen, joka on voittanut Paris-Roubaix-kilpailun. Miesten osalta tästä ikonisesta kilpailusta on kirjoitettu sivuja historiankirjoihin jo 125 vuotta. Vihdoin naiset, Lizzie Deignanin johdolla, ovat tehneet merkittävät jäljen kisan historiaan.

Voittaja Deignan jäi miltei sanattomaksi velodromilla sijaitsevan maaliviivan ylityksen jälkeen.

“Tunteet ovat nyt pinnassa,” Deignan sanoi. “En tiedä, olen todella ylpeä suorituksesta. Olen pahoillani, ei paras sitaatti, mutta olen vain niin onnellinen. En voi uskoa tätä todeksi.”

Deignanin voittoon vievä rohkea siirto tapahtui päivän ensimmäisellä mukulakiviosuudella ja oli mahdollinen hänen takana olevan vahvan tiimin avulla. Tietäen, että vahvat ajajat, kuten Elisa Longo Borghini, Audrey Cordon-Ragot ja Ellen van Dijk olivat hänen takanaan valmiina hyökkäykseen mikäli Deignan ajettaisiin kiinni, antoi hänelle tarvittavan varmuuden antaakseen kaikkensa.

“Totesimme päivän aluksi, että osaamme sääntökirjan – mitä vaan voi tapahtua,” Deignan kertoi. “Ja ajattelin, että jos olen siellä voin ainakin tehdä osani työstä. Ja sitten kun katsoin taakseni eikä kukaan ollut perässäni, ajattelin että: no, sitten heidän täytyy ajaa minua takaa.”

Deignanin johto oli parhaimmillaan kaksi ja puoli minuuttia ja velodromille tullessa hänen johtonsa oli minuutin pituinen. Tämä oli täysin dominoiva suoritus legendaariselta maantiepyöräilijältä, joka on voittanut monia suurimmista naispyöräilyn kilpailuista, maailmanmestaruudesta La Courseen ja Liège-Bastogne-Liègestä Tour of Flandersiin.

”Meillä ei ole ollut mahdollisuutta unelmoida tästä kauaa – tämä on aina ollut miesten kilpailu. Ja olen niin ylpeä siitä, että olemme päässeet tähän pisteeseen, että naisten pyöräily on nyt maailmankartalla.”

Siltikään hän ei luottanut voittoonsa ennen kuin viimeisillä metreillä.

“Rehellisesti sanottuna, en kuullut mitään, jalkani kramppasivat, ja tiesin että jopa viimeisellä osuudella voit menettää kaksi minuuttia jos kramppaat ja seinä tulee vastaan täysin”, Deignan sanoi. ”Yritin pitää yllä normaalia vauhtia. Kauden tässä kohtaa olen väsynyt ja tiesin, että minulle parasta on pitää yllä tasaista vauhtia ja pysyä kärjessä niin kauan kuin pystyn.”

Uskomattoman fyysisen suorituksen voimin Deignan todisti, että naiset ovat aina kuuluneet urheilun suurimpien tapahtumien näyttämölle.

“Meillä ei ole ollut mahdollisuutta unelmoida tästä kauaa – tämä on aina ollut miesten kilpailu. Ja olen niin ylpeä siitä, että olemme päässeet tähän pisteeseen, että naisten pyöräily on nyt maailmankartalla,” Deignan kertoi. “Olen ylpeä siitä, että tyttäreni voi katsoa sitä [mukulakivipalkintoa]. Hänen ei enää tarvitse katsoa pelkästään miehiä TV:ssä, me olemme nyt täällä edustamassa ja siitä kuuluu kiitos Trek-Segafredon kaltaisille ihmisille.”

Deignanin päivä osoittautui vieläkin paremmaksi kun hänen tiimikaverinsa Longo Borghini ja Cordon-Ragot kisasivat itsensä kolmanneksi ja kahdeksanneksi. Tiivis Trek-Segafredo-tiimi esitteli yhden parhaimmista suorituksistaan tänä naistenpyöräilyn yhtenä historiallisena päivänä.

“Se oli aivan uskomaton Paris-Roubaix enkä usko, että on ketään joka ansaitsisi paremmin tuon voiton,” Longo Borghini totesi. “[Lizzie] teki historiaa, me teimme historiaa. Tämä on vaikeaa tunnustaa, mutta tunne on aivan mahtava. Ei ole parempaa henkilöä palkintopallin huipulle tänään.”

Trek-Segafredo oli valmistautunut hyvin suureen päivään – he ovat useaan otteeseen katsastaneet reitin osuuksia odottaessaan Paris-Roubaix Femmesin toteutumista useiden viivästysten jälkeen. Tämä oli tiimin ensimmäinen kilpailu pahamaineisilla mukulakivillä, mutta he tunsivat reitin hyvin.

“Olimme useaan otteeseen katsastamassa reittiä tänä vuonna, olimme valmistautuneita, mutta selvää on että kaikki on erilaista kun mukulakiville hyökkää koko pyöräilijöiden joukko,” Longo Borghini sanoi. “Se oli hurja taistelu.”

“Mukulakivet olivat erittäin liukkaat tänään, ja kaaduin kolme tai neljä kertaa, mutta onnistuin aina palaamaan takaisin. Meille kerrottiin, ettei kannata koskaan antaa periksi jos jotain tapahtuu, koska Paris-Roubaix on aina tällainen – sinulla on aina mahdollisuus palata takaisin ja saada tulosta.”

Longo Borghini joutui ei niin kadehdittavaan ajojahtiin yrittäessään ajaa kiinni Alankomaiden legendaarista Marianne Vosia [toinen sija kisassa], joka yritti kiriä Deignania kiinni kisan loppupäässä. Cordon-Ragot kannusti Longo Borghinia tehtävässä.

“Audrey Cordon-Ragot oli uskomaton tänään. Hän ajoi sulavasti koko ajan, todella vahvasti ja oli aina paikalla suojaamassa hyökkäyksiä,” Longo Borghini kertoi. “Hän [Cordon-Ragot] sanoi, että minun pitää pysyä Vosin imussa. Yritin, mutta kun Vos hyökkäsi, tunsin itseni jähmeäksi.”

Longo Borghini palkittiin suorituksestaan kisan kolmannella sijalla ystävänsä ja tiimikaverinsa rinnalla. Säätila oli tasaisen harmaa, ja mukulakivien liukkaus ja mutaisuus teki kilpailusta petollisen. Loppujen lopuksi on kuitenkin vaikea kuvitella täydellisempää kisapäivää.