Sillä ei ole väliä sataako ulkona lunta tai vettä, tuuleeko siellä tai onko muuten vain kylmä. Tai paistaako ehkä aurinko ja on kuuma. Kun pyöräilee ympäri vuoden sinnikkyys kasvaa – ja kunto nousee! Lasse Lagander on talvimaastopyöräilyn konkari. Hän ei jätä pyöräänsä koskaan kotiin. 

Lasse Laganderin ympärivuotinen pyöräily muistuttaa hieman Vivaldin tunnettua sävellystä. Kaikki neljä vuodenaikaa ovat täysin erilaisia, mutta jokaisessa on oma viehätyksensä. Kesällä Lasse nauttii sortseista ja poskia hyväilevästä ilmavirrasta. Syksyllä metsä on paljaampi ja mutaisempi, mutta on myös todella nautinnollista nähdä kaikki se väriloisto ja haistaa maatuvien lehtien tuoksu, kun luonto valmistautuu lepoon. Talvella on erilaisia haasteita voitettavana, mutta myös mahdollisuus nauttia lumesta, kylmyydestä ja lyhyemmistä päivistä. 

– Taannoin, kun olin pyöräilemässä, oli yhdeksän astetta pakkasta ja kerrassaan ihana talvipäivä. Lumi narskahtelee renkaiden alla, ilma on kirkas ja kylmä, ja palaat kotiin posket punaisina. Se on oikeastaan kuin hyvä kokemus hiihtoladulla, sanoo 71-vuotias Lasse. 

– Ja kun pyöräilee koko talven, voi nähdä kevään saapumisen, kun valo lisääntyy ja muuttolinnut palaavat. Jokainen vuodenaika tarjoaa meille pyöräilijöille jotain kaunista, hän lisää. 

Maastopyöräily talvella 

Lasse aloitti pyöräilyn jo 1950-luvulla. Pyöräily on seurannut häntä siitä lähtien aina tähän päivään saakka. Vuosien varrella hän on ajanut sekä tavallisilla yksivaihteisilla pyörillä, kuten kaupunkipyörillä, että maantiepyörilläkin.  

Nykyään Lassen lajina on lähinnä maastopyöräily, josta on tullut miehelle entistäkin intensiivisempi harrastus, kun hän jäi eläkkeelle. Lasse on pyöräillyt muun muassa Vätternrundanin kuudesti ja Cykelvasanin kahdeksan kertaa. Jos hän voi valita täysin vapaasti, hän suuntaa mielellään haastamaan itsenään Itävallan Zillertalin ja Mayrhofenin kovimpiin nousuihin. 

– Ihmiset yleensä kysyvät minulta, että ”miten sinä jaksat?”. Minulle pyöräily on kuitenkin todellista rentoutumista – varsinkin silloin, kun saan polkea itseni kunnolla väsyksiin. Nousen vain pyörän selkään ja rentoudun. Nautin viimasta, ja luonnosta, jossa voi nähdä hirviä ja kuusipeuroja sekä kuulla linnunlaulua. Sen ansiosta jaksan tehdä kaikkea muuta. Kaikkein parasta on pyöräillä metsässä, hän sanoo. 

Metsässä on paljon tilaa maastopyöräilylle 

Lassen lisäksi muutkin ovat huomanneet, että metsässä pyöräily on jotain aivan erityistä – ja hauskaa. Gary Fisher on yksi maastopyöräilyn kehittäjistä, ja hän on tehnyt tiivistä yhteistyötä Trekin kanssa 1990-luvulta lähtien. Hän kertoo, että maastopyöräily sai alkunsa Kaliforniassa 1970-luvun lopulla, kun joukko hippejä halusi päästä pois poliisien, autojen ja betonin läheltä. Poliisia lukuun ottamatta tämän voisi sanoa pätevän myös nykyään. Ainakin, jos Lasselta kysytään. 

– Olemme joukko pyöräileviä ukkoja, ja meille on tärkeintä välttää asfalttia ja autoja. Ja onnistummekin siinä melko hyvin. Emme ehkä etsi kaikkein teknisimpiä polkuja ja kovimpia haasteita, mutta kokeilemme mielellämme myös hieman haastavampaa pyöräilyä. Metsässä ei koskaan ole pulaa tilasta, ja talvella olemme siellä usein aivan yksin. 

Kahvitauko ystävien kanssa pyörälenkin lomassa 

Kun Lasse pyöräilee ystäviensä kanssa, lenkin pituus on yleensä 50–80 kilometriä. Lenkkiin kuuluu lähes aina myös hyvä kahvitauko. Osittain se pidetään kylmien varpaiden sulattelemiseksi, mutta pääasiassa siksi, että pyöräily on hyvin sosiaalinen liikuntamuoto. 

– Se on ihana tunne kehossa, kun on ajanut neljä- tai viisikymmentä kilometriä, on hieman viluissaan, ja pääsee sisälle kahvilaan. Siellä tuoksuvat kahvi ja korvapuustit, ja saa istua ystävien kanssa parantamassa maailmaa ja puhumassa pyöräilystä. Siitä saa uutta energiaa ja jaksaa ajaa vielä kymmeniä kilometrejä. 

Maastopyöräily on hauskaa hyvin valmistautuneena  

Lassen kaltaista ympärivuotista pyöräilijää ei pysäytä mikään. Eivät ainakaan mitkään ulkoiset tekijät. Hyvällä suunnittelulla ja rutiineilla hän eliminoi sekä sääolosuhteiden vaikutuksen että muut yllätykset.  

Hän tietää, että talvella on kylmä, joten hän on varautunut siihen. Siksipä ei ehkä olekaan yllätys, että haastavimmat pyörälenkkinsä Lasse on ajanut kesällä, jolloin hän on ollut pukeutuneena kesävarusteisiin. 

– Muutaman kerran olen joutunut keskelle kunnon raekuuroa, ja se on paitsi kylmää myös melko pelottavaa. Rakeet voivat olla todella suuria, ja sen lisäksi, että ne ovat kylmiä, ne tekevät myös kipeää osuessaan käsiin ja jalkoihin. Nämä ovat olleet niitä harvoja kertoja, jolloin en ole nauttinut pyöräilystä, Lasse naurahtaa ja lisää: 

– Talvisin yleensä pukeudutaan paremmin ja valmistaudutaan eri tavalla. 

Toinen vähemmän miellyttävä pyöräilykokemus Lasselle sattui viime kesänä, kun hän polki metsätiellä ja melko jyrkän mutkan takana odotti yllättävää seuraa. 

–Painoin hyvää vauhtia eteenpäin, ja kun pääsin mutkan taakse, niin yhtäkkiä noin kymmenen villisian lauma tuijotti minua. Ehdin miettiä, että villisiat voivat olla melko vaarallisia, mutta minulla ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä. Onneksi ne säikähtivät yhtä paljon kuin minä. Se näytti vähän siltä kuin Mooses olisi ylittänyt Punaisen meren: lauma vain hajaantui, ja minä rullailin keskeltä läpi. 

Työmatkat pyörällä 40 vuoden ajan 

Ennen eläkkeelle jäämistä Lasse työskenteli opettajana ja kulki työmatkansa polkupyörällä. Aamulla koululle mennessä matkaa oli noin 10 kilometriä, mutta kotimatka saattoi venyä päivästä riippuen jopa 50–60 kilometrin mittaiseksi. 

– Aamulla pyöräillessäni sain ladattua itseni päivän töihin. Iltapäivällä, mahdollisesti stressaavan työpäivän ja parin pitkän suunnittelupalaverin jälkeen, odotin innolla pääseväni taas pyörän selkään jäsentelemään ajatuksiani. Kotiin päästyäni jaksoin tehdä kaikkea muuta perheen kanssa, Lasse sanoo ja jatkaa:

– Pyöräily ei ole tehnyt hyvää vain fyysiselle hyvinvoinnilleni, vaan se on ollut minulle myös henkinen lääke koko elämäni ajan. Olen lähes aina terve, hyvällä tuulella ja voin todella hyvin – se on pitkälti pyöräilyn ansiota, eikä vähiten talvipyöräilyn.

Nimi: Lasse Lagander

Syntymävuosi: 1950

Suosikkikohteet pyöräilyyn: Tukholman alue, Södermanland, Itävallan Alpit, Espanja, Ruotsin tunturit, Gotlanti, Öölanti, Irlanti, jne. 

Kilometrejä vuodessa: Vuonna 2021 yhteensä 6 500 kilometriä, enimmäkseen maastopyörällä.

Kolme tärkeää varustetta talvipyöräilyyn: Hyvät nastarenkaat, ylimääräinen sisäkumi, eristetty vesipullo. 

Millaiset vaatteet maastopyöräilyyn tarvitsee talvella? Näin Lasse pysyy lämpimänä! 

1. Jalat.  – Olen leikannut villasukasta varvasosan, jonka laitan maastopyöräilykengän kärkeen. Sen päälle vedän kengänsuojan. Se suojaa tuulelta ja pitää hyvin lämpöä. 
2. Maastopyöräilyhanskat.  – Kun on todella kylmä, käytän kolmisormihanskoja. Ne lämmittävät hyvin ja tarjoavat paremman liikkuvuuden kuin rukkaset.  
3. Kerrospukeutuminen.  – Ei paksuja villapaitoja, vaan useampia aluskerrastoja, jotka siirtävät kosteuden pois iholta. Yhdessä paidassa on kaulus, joka suojaa kaulaa leukaan asti. Jos on todella kylmä, puen neljä vaatekerrosta ja lisäksi tuulenpitävän pyöräilytakin. 
4. Tavalliset lyhyet pyöräilyhousut.  – Sinun ei tarvitse käyttää perinteisiä maastopyöräilyhousuja. Minä käytän kaksia tuulenpitäviä kerrastohousuja tavallisten pyöräilyhousujen päällä, jotta herkimmät alueet pysyisivät lämpimänä. Lisäksi tuulenpitävät trikoot, joissa on harjattu sisäpinta. 
5. Pää.  – Ohut tuulenpitävä myssy kypärän alle. 
6. Kirkaslinssiset urheilulasit.  – Ne suojaavat silmiäni kylmältä viimalta sekä lialta ja lumelta. 

Maastopyöräily talvella – Lassen parhaat vinkit: 

1. Nastarenkaat ovat turvallisuuskysymys. Älä osta halvimpia renkaita, joissa on vain vähän nastoja. Jos jäätä ja kovaksi pakkautunutta lunta ei lasketa, erityisen leveät renkaat, kuten Trekin pluskoon renkaat, voivat tarjota paremman pidon irtonaisella lumella.
2. Levyjarrut ovat ylivoimaisesti parhaat kaikissa sääolosuhteissa ja lämpötiloissa.
3. Lokasuojat: irrotettava takana ja etuhaarukassa pieni kiinteä lokasuoja
4. Valaistus: punainen vilkkuva takavalo on ehdoton talvella ja hyödyllinen ympäri vuoden. Talvella näkyvyyttä tuovat myös valkoinen valo edessä, ja heijastimet kengänsuojissa ja takissa sekä lisäksi pohkeeseen kiinnitetty heijastinnauha. Heijastimen voi kiinnittää myös pieneen satulalaukkuun, jossa varasisärengas ja työkalut ovat.
5. Soittokello. Monet kävelijät ovat hieman yllättyneitä ja jopa peloissaan, jos eivät kuule pyöräilijää. Soittokellon kanssa tunnelma paranee heti huomattavasti.
6. Huolto. Huuhtele pyörä heti ajon jälkeen, jos sinulla on vettä saatavilla. Muussa tapauksessa huuhtele pyörä aina, kun mahdollista. Pese ketjut rasvanpoistoaineella ja voitele ne noin joka toisen lenkin jälkeen. Se tietysti maksaa hieman, mutta pitkällä aikavälillä se kannattaa, ja lisäksi vaihteet vaihtuvat paremmin.
7. Kahvi. Rentoutuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat osa pyöräilyä.

Hep! Lassen perustelut, miksi talvella kannattaa ajaa maastopyörällä: 

• Se on hauskaa! Kun taistelee luonnonvoimia vastaan, niin se tuo lisäulottuvuutta omilla voimilla liikkumiseen. 
• Talvella on erityisen ympäristöystävällistä, kun valitsee auton sijasta pyörän. Eikä myöskään tarvitse raaputtaa auton ikkunoita. 
• Talvipyöräily mahdollistaa lajin harjoittelun ympäri vuoden.
• Säästät rahaa ja ympäristöä, jos kuljet työmatkasi auton sijasta pyörällä. 
• Koko talven kestäneen pyöräilykauden jälkeen kevään ja valon tulo tuntuvat entistä hienommilta.