Trekin mekaaninen suunnittelija Chris Jewett ja Whitney Beadle – hänen kumppaninsa sekä elämässä että pyöräilyssä – ovat kokeneita seikkailijoita. Viimeisen kymmenen vuoden ajan he ovat viettäneet lukemattomia öitä tähtien alla aina Keskilännestä Kanadaan paikoissa, joihin pääsee vain jalan tai pyörällä.

Heidän viimeisin ponnistuksensa oli 12-päiväinen pyöräretki, joka kulki Kanadan Banffin kansallispuiston halki. Chris ja Whitney eivät ole kuitenkaan aina olleet yhtä pelottomia, ja tällainen seikkailu olisikin ollut mahdoton heidän reissuhistoriansa varhaisina päivinä.

Vuonna 2012, pian sen jälkeen kun Chris oli valmistunut teknillisestä koulusta ja aloittanut kokopäivätyönsä Trekillä, Whitney törmäsi lehtiseen, jossa mainostettiin opastettua pyöräretkeä Montanan halki. Hän toi sen Chrisin nähtäväksi ja kysyi yksinkertaisen kysymyksen: ”Mitä jos tekisin tämän?”

Mitä jos? Näissä kahdessa sanassa on paljon voimaa. Whitney kävi opastetulla pyöräretkellä Montanassa (Trek 520 -pyörällä, jonka Chris oli hankkinut hänelle syntymäpäiväyllätykseksi) ja palasi sitten Wisconsiniin mielikuvitus mahdollisuuksia täynnä. Seuraavina vuosina nuo kaksi sanaa nousivat mantran asemaan.

He aloittivat pienestä. Mitä jos tutkisimme Wisconsinin maaseutuja? Mitä jos viettäisimme siellä viikonlopun? Jokaisen seikkailun myötä pyöräily juurtui heihin yhä vankemmin ja he alkoivat ajatella yhä mittavampia retkiä. Mitä jos suuntaisimme länteen? Mitä jos ajaisimme Colorado Trailin päästä päähän?

Kaikki pyöräretkeilyyn tutustuneet tai seikkailuhengellä siunatut voivat samaistua heidän innostukseensa. Seikkailusta pitäminen tarkoittaa sen tietämistä, että horisontin takana on aina jotain odottamassa, jotain suurempaa ja villimpää, henkeäsalpaava maisema, hämmästyttävä laakso tai entistä värikkäämpi auringonnousu.

Nautinto on aina lähempänä, kun niiden ääreen kulkee pyörän selässä.

”Olimme ihastuneet länteen ja erityisesti Glacierin kansallispuistoon”, Chris kertoo. ”Seuraava suuri askel oli aina mielessämme. Eräänä päivänä kysyimme sitten itseltämme, mitä jos suuntaisimme Kalliovuorten alueelle, joka oli Glacierin pohjoispuolella?”

He ottivat esiin kartan ja huomasivat yhden mutkittelevan tien, joka kulki Banffin kansallispuiston läpi Kanadan Albertassa. Mitä enemmän he tutkivat asiaa, sitä enemmän he innostuivat mahdollisuudesta tiellä ajamisesta.

Se näytti syrjäiseltä ja kauniilta, se kulki kansallispuiston keskeltä, eivätkä sitä käyttäneet kuin vaelluskohteisiin suuntaavat turistit. Mutta vaikka vaikutti, että leiriytymiseen oli useita paikkoja, matkan varrella ei ollut hotelleja ja retkitarpeidenkin täydentämiseen oli ainoastaan pari paikkaa.

Matkaan pitäisi sitoutua täysin. Samalla se koettelisi enemmän kuin koskaan heidän kykyään selviytyä muista riippumatta.

Lopulta Chris ja Whitney viettivät 12 päivää pyöräillen Banffin kansallispuiston halki. Pyöränä Chrisillä oli Trek 920 ja Whitneyllä Trek 520. He olivat suunnitelleet näkevänsä mahdollisimman paljon maisemia sovittamalla patikointia kevyimpien pyöräilypäivien lomaan.

He leiriytyivät öisin ja tutkivat kansallispuistoa päivisin. He näkivät auringonlaskuja ja -nousuja. Sade koetteli heitä, ja tarinat alueen susista ja harmaakarhuista pitivät heidät jännittyneinä. Joutuivatpa he myös erään variksen ryöstämiksi, kun tämä päätti ottaa tilaisuudesta vaarin ja lensi tiehensä pussillinen heidän kaurahiutaleitaan kynsissään.

Mutta matkan päättyessä, vaikka heidän kehonsa olivat hellinä ja pyörät perusteellisen huollon tarpeessa, he alkoivat jo ennen kotiin saapumistaan tuntea saman vanhan tutun kysymyksen kutkuttavan mieltään: ”Mitä jos tekisimme jotain vielä isompaa?”

Viisi vinkkiä elämästä nauttimiseen pyöräretkillä

Oletko kiinnostunut pyöräretkeilystä? Chrisin ja Whitneyn neuvot eivät ole lainkaan huonoimmasta päästä. Tämä parivaljakko on kerännyt uskomattoman määrän yhteistä tietoa viimeisen kymmenen vuoden aikana kaiken pituisten matkojen suunnittelemisesta. He jakavat tässä viisi parasta vinkkiään mahdollisimman hyvään pyöräseikkailuun.

1. Pakkaa kevyesti mutta ota mukaan ylimääräistä
Tilanne on parempi, jos et tarvitse jotain mukana olevaa tavaraa, sen sijaan että tarvitset jotain, mitä sinulla ei ole mukanasi. Muista ottaa mukaan varaosia. Chrisillä ja Whitneyllä ei ollut teknisiä ongelmia, mutta he nukkuivat rauhallisin mielin, koska he olivat ottaneet mukaan korjauksiin tarvittavat työkalut ja muutaman ylimääräisen pinnan. ”Tarvitsimme sadevarusteitamme lopulta joka päivänä”, Chris kertoo, ”ja olimme hyvillämme, että meillä oli lisälämpökerrokset mukana, kun satoi.”

2. Valitse luotettava matkakumppani
Sillä kenen kanssa lähdet pyöräretkelle on yhtä paljon merkitystä kuin sillä minne retki suuntautuu. ”Kasvoimme pyöräilyyn yhdessä, joten olemme oppineet hyödyntämään toistemme vahvuuksia hyvin”, sanoo Chris. ”Whitney on mieleltään vahvin pyöräilijä, jonka olen koskaan tavannut. Voin olla fyysisesti vahvempi ajaja, mutta minulla ei ole samanlaista mielenlujuutta. On tärkeää olla perillä sekä omista että matkakumppanin vahvuuksista. Teidän on pystyttävä luottamaan toisiinne.”

3. Varaudu odottamattomaan
Eräänä yönä, vietettyään sateisen päivän satulassa, Chris kuivasi sukkiaan tulen äärellä, kun ne syttyivät palamaan ja turmeltuivat. ”Asiaan voi suhtautua niin että se pilaa mielialasi tai sitten sille voi nauraa ja löytää ratkaisun”, hän sanoo. ”Onneksi minulla oli toinen pari, joten asialle oli helppo nauraa.”

4. Noudata suunnitelmaa mutta ole valmis joustamaan
”Halusimme nähdä mahdollisimman paljon maisemia, joten päätimme vuorotella patikointipäiviä ja pyöräilypäiviä”, Chris kertoo. ”Meillä oli yleissuunnitelma, mutta päädyimme myös muuttamaan sitä. Tiettyyn etenemiseen pitää olla varautunut mutta tarvittaessa pitää osata myös joustaa. Mikään ei koskaan mene täysin suunnitelmien mukaan.”

5. Kuuntele itseäsi (ja kroppaasi, ole kiltti itsellesi)
”Yksi parhaista teoistamme oli viskipullon ostaminen viime hetkellä”, Chris selittää. ”Pakkaamme yleensä mukaan vain vähän varusteita mutta päätimme, että tämän ylellisyystavaran paino oli sen arvoinen. Olisimme pärjänneet ilman sitä, mutta se oli huomionosoitus itsellemme, jota odotimme innolla jokaisena pyöräilypäivänä. Ja joka ilta, kun joimme kuumaa totia tulen äärellä, olimme iloisia että olimme seuranneet tätä ennen matkaa syntynyttä mielitekoa!”