Matthew DeLorme vietti viime maaliskuussa neljä päivää pyöräillen, telttaillen ja kalastaen teräspäälohta Hoh-joen varrella Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hän pyöräili kahluuhousut ja kalastussaappaat yllään. Hänen kestokykyään koettelivat lähes lakkaamaton sade ja jatkuva kylmyys. Hän lähti hyvillä mielin matkaan haasteenaan ajaa täyteen kuormattua Trek 1120 -pyörää pitkin märkiä metsäpolkuja.

Eikä hän napannut reissullaan yhtään teräspäälohta, joka on yksi kirjolohen amerikkalaisista muodoista ja englanninkieliseltä nimeltään steelhead trout.

Reiluuden nimissä on todettava, ettei matkassa ollut kyse mahdollisimman suuresta kalamäärästä. Teräspäälohi on hyvin harvinainen saalis, ja DeLorme kalastustovereineen pitääkin sitä kalana, jonka pyydystäminen vaatii siiman heittämistä sen 10 000 kertaa. Nelipäiväisen seikkailun tarkoitus oli sen sijaan dokumentoida, jäljitellä ja kunnioittaa teräspäälohen vaellusmatkaa Tyyneltä valtamereltä takaisin sen synnyinpaikkaan.

Asioita mutkisti se, ettei DeLormen seuraksi aikonut matkakumppani voinut lähteä mukaan COVID-19-pandemian seurauksena.

”Se olisi ollut fantastista”, hän sanoo. ”Tiesin että edessä oli raskas ja surkea urakka, mutta toisen kanssa vaikeudet olisi voinut jakaa. Yksin oleminen teki haasteesta toki suuremman, koska silloin kuvausmatkan tekemisessä oli otettava huomioon paljon enemmän tekijöitä.”

Mutta kuten kalaan meno ei aina tarkoita että kala nappaa, helpompi ei aina tarkoita parempaa.

”Tästä päästään takaisin syyhyn, miksi tein tämän. Lohilla on tarpeeksi tekemistä uuvuttavassa 3 200 kilometrin matkassa, jonka jälkeen niiden on päästävä kalastusveneiden ohi palatakseen synnyinjokiinsa. Se on uskomaton saavutus”, DeLorme sanoo. ”Halusin reissuni olevan mahdollisimman hankala tehdäkseni kunniaa teräspäälohille.”

”Teräspäälohi on kirjolohi, joka jossain elämänsä vaiheessa päättää olla kovis ja suunnata mereen. Siellä se asustaa muutaman vuoden, kasvaa valtavaksi ja palaa sitten synnyinjokeensa kutemaan”, DeLorme kertoo. ”Hoh-joki on erityinen, koska lohet tekevät matkan kolmesta viiteen kertaa elämänsä aikana”, hän sanoo. ”Teräspäälohi on hyvin, hyvin erityinen kala.”

Kalastajat käyttävät tavallisesti teräspäätä kalastaessaan kirkkaita ja heijastavia vieheitä, jotka on suunniteltu osumaan kalan tielle ja synnyttämään reviirireaktion ruuanlähteen liikkeiden jäljittelyn sijaan.

”Periaatteessa kyse on niiden häiritsemisestä”, DeLorme sanoo. ”Jos tarkoituksenani oli häiritä näitä kaloja, mietin kuinka voisin tehdä sen tavalla, joka kunnioittaisi niiden tekemää matkaa?”

Uiminen oli mahdottomuus. Patikointi olisi vienyt liikaa aikaa. Polkupyörä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. DeLorme lastasi Trek 1120:nsa kyytiin vedenpitävät sivulaukut, ohjaustankolaukun, päältä kiinni rullattavan kuivapussin ja onkivapansa.

Hän aloitti matkansa Hoh-joen suulla sijaitsevasta Oil Citystä Washingtonissa ja kalasti kulkiessaan sisämaahan. Nelipäiväisen, 64 kilometrin taipaleensa aikana DeLorme hyödynsi kaikki mahdollisuudet pysähtyäkseen jokaisella joen osuudella, jossa saattoi olla kalaa.

”Jatkuvan palelun, vedessä olemisen, pyöräilyn ja sitten taas vedessä olemisen ansiosta en usko, että olen koskaan nukkunut yhtä hyvin elämäni aikana”, DeLorme sanoo. ”Luin pari sivua kirjasta ja nukahdin. Nukuin todella sikeästi. Se oli mahtavaa.”

DeLormen suorittama kunnianosoitus teräspäälohelle, sen ympäristölle ja elämänkaarelle toimii jo pohjana tuleville retkille. Hän suunnittelee samanlaisia kaloihin, pyöräilyyn ja telttaillun liittyviä seikkailuja Washingtonissa ja sen ulkopuolella.

”Se on hauras ekosysteemi”, hän sanoo. ”Sen vuoksi lähdin tekemään matkaa valitsemallani tavalla. Minulle tärkeää oli se, että jos kerran olisin näiden kalojen kanssa vuorovaikutuksessa, minun piti tehdä se syvällä ja sielukkaalla tavalla. Tein sen ajamalla pyörälläni ja seuraamalla osaa niiden vaellusmatkasta. Pyörä oli mielestäni paras mahdollinen työkalu tehtävään, jota lähdin tekemään. Enkä muuttaisi siitä mitään.”