Sarjamme ”Kasvoja Suomessa” esittelee pyöräilyn hyvää sanomaa levittäviä ihmisiä ja selvittää mikä heille on pyöräilyssä tärkeää. Olemme esittäneet heille litanian kysymyksiä, joihin he ovat ystävällisesti vastanneet.

Kuka olet ja millaista pyöräilyä harrastat?

Olen Timo Veijalainen ja asustelen noin 200 km napapiirin pohjoispuolella. Harrastan pääosin maastopainoitteista pyöräilyä ja kulkupeleinä toimivat gravel-, fatbike- ja trail-fillarit. Olen myös erittäin intohimoinen talvipyöräilijä!

Kuka olet siviilielämässä?

Olen toiminut 12 vuotta ammattikuvaajana, mutta viimeisimmän viiden vuoden aikana maastopyöräily on muuttunut myös työksi. Teen pyöräreittien kartoitusta, suunnittelua ja rakentamista. Rakentaminen on ympärivuotista toimintaa sillä Lapissa talvipyöräilypolut ovat saavuttaneet suuren suosion.

Miten pyöräilyharrastuksesi alkoi ja mikä on ensimmäinen pyöräilymuistosi?

Pyöräharrastus on alkanut varmaan hyvin samalla tavalla kuin monella muulla; se on ollut liikkumisväline harrastuksiin. Lopulta maastoretket ja lajiin tutustuminen veivät mennessään.
Ensimmäinen maastopyörämuisto on vanhempien postimyyntikuvastosta tilaama ”maastopyörä”. Pyörä jonka etuhaarukka katkesi jo saman kesän aikana ahkeran keulimisen johdosta.

Miksi pyöräilet ja onko harrastuksessasi jokin johtoajatus?

Pyöräilyssä, kuten kaikessa liikkumisessa, minulle tärkeää on päästä luontoon. Toki iso intohimo pyöräilyyn sekä pyöriin on myös syy pyöräilyharrastuksesta nauttimiseen. On upea tunne löytää laji missä mieli sekä kroppa kiittää, eikä kuntoilua tarvitse harrastaa väkipakolla. En treenaa kisoihin tai tavoitteellisesti, mutta teen satunnaisesti ns. kisatreenejä kuten ylämäkivetoja. Kaikki eri tasoiset harjoitteet kehittävät lajitaitoa mistä on hyötyä ihan normaaliharrastajallekin. Mitä enemmän käy toistuvasti omien mukavuusalueiden rajamailla sitä helpommalta pienet haasteet tuntuvat.

Mikä on lempipyöräsi?

Ei tähän pysty sanomaan tarkkaa vastausta! Sanotaan vaikka näin, että kuiturunkosetistä rakennettu kevyt Farley läskipyörä on natsansa ansainnut. Upea seikkailupyörä, joka taipuu moneen maastoon ja retkeen!

Onko sinulla jokin erityinen kohde, jossa ns ”annat takaisin” pyöräilyn parissa?

Olen jo muutaman vuoden tehnyt Metsähallituksen kanssa yhteistyötä vapaaehtoistyön parissa. Vapaaehtoistyöhön on kuulunut polkujen raivaamista sekä muutamia reitin rakennustöitä. Ylläpidän myös reitti-infoa tuottavaa sivustoa pallasyllasoutdoors.com. Sinne kerään vapaa-aikana kartoitettuja reittejä pääosin Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta sekä lähialueilta.

Tuleeko mieleesi muuta erityistä – saavutuksia, anekdootteja, huvittavia sattumuksia?

Yksi hienoimmista saavutuksista oli polkea kerralla koko Pallas-Yllästunturin kansallispuiston halki pohjoisesta etelään eli Hetasta Kittilän Sirkkaan. Matka ei pyöräilyn mittapuulla ollut pitkä (160 km), mutta reitti itsessään on erittäin vaativa. Omalle kuntotasolle reitti oli fyysisesti hurjan raskas ja vuorokauden aikatavoite alittui nipin napin tunnilla.

Rakastan talvipyöräilyä erittäin paljon ja erityisesti todella kylmässä ajamista. En muutenkaan pidä kesähelteistä, joten talvipakkasilla ajelu on suurta nautintoa. Tähän mennessä kylmin lämpötila pyörälenkillä on ollut -40 astetta. Yleensä pakkaslenkiltä tuliaisina on iso kuuraparta, joka erityisesti pohjoisessa vierailevia ulkomaanturisteja huvittaa. Hyvin moni haluaa myös ikuistaa kameralla pyöräilevän joulupukin.

(Toim.huom.) Timo Veijalaisen instagram-tili on täynnä henkeäsalpaavan kaunista pohjoisen luontoa pyörän selästä koettuna: @laplandtrails