Maastopyöräily lajina on aivan ihastuttava! Se tarjoaa haastetta ja onnistumisen kokemuksia aivan kaikentasoisille kuskeille ja jokainen voi ajaa oman taitotasonsa mukaan. On valittavissa helppoa flowbaanaa kuin myös teknisesti vaativampaa kivikkojuurakkoa. Vauhdista nauttivat suuntaavat hissipyöräilemään, kenties hyppyjen ja droppien pariin kehittämään taitojaan liidellä ilman että renkaat koskevat maahan. Mistä nuo ilmojen valtiaat ja kivikoiden kesyttäjät kaivavat sen rohkeuden suorituksiin? Tätä pohtivat monet lajin pariin hakeutuvat, mutta myös jo kauemmin harrastaneet.

Rohkea, tyhmänrohkea vai omiin taitoihin luottava

Kuten sanonta kuuluu – rohkeus ei ole sitä, että ei pelota, vaan että tekee asioita siitä huolimatta, että tuntee pelkoa. On terveellistä tuntea pelkoa tai jännitystä uutta oppiessa, varsinkin lajissa, jossa käytetään kypärää ja mahdollisesti muitakin suojavarusteita – lähtökohtahan on jo se, että suojaudutaan tälleiltä. Ja niitä tulee kaikille pyöräilijöille, kaatuminen on osa lajia.

Rohkeus tulee kuitenkin erottaa tyhmänrohkeudesta. Maastopyöräilyn parissa on mahdollista myös satuttaa itsensä vakavasti, jos ei tunnista omia rajojaan tai taitojaan. Siksipä onkin hyvä idea hioa perustaitoja hyvälle pohjalle ja rakentaa rohkeutta ajan kanssa. Tuuriin luottaminen ei välttämättä kanna pitkälle. Taitojen harjoittelun kautta varmuus ja luotto omaan osaamiseen kasvavat ja ajamisesta tulee mukavampaa!

Ajoseurassa on taikaa

Ajovarmuuden rakentamisen ja uusien jännäpaikkojen harjoittelussa ajokaverit ovat aivan korvaamaton apu. Yleisesti ottaen varmuus kasvaa sitä mukaan kun ajomäärät kertyvät, ja mikäs sen mukavampaa kuin ajaa hyvässä seurassa! Ajokavereista on myös apua rohkeuden keräämisessä. Kun ajat hieman itseäsi parempien kuskien perässä, näet heidän ajolinjansa ja pystyt näkemään, kuinka hankalan oloinen kivi ylitetään.

Rohkeuden kasvattamista varten on hyvä, jos ajokaveri on hieman sinua taitavampi, kun taas roimasti nopeamman kuskin perässä voi olla hankala pysytellä – myös ajolinjat voivat olla jo enemmän taitoa vaativia. Ajoseura kannattaakin valita niin, että lähdet matkaan jonkun sellaisen kaverin kanssa, jonka seurassa sinulla on mukava ja luottavainen olo.

Ajokaveri voi kannustaa sinua ylittämään itseäsi, mutta kuitenkin niin, että huomioidaan myös sopiva taitotaso. Muista, että sinun ei tarvitse tehdään mitään mikä tuntuu liian pelottavalta tai epämukavalta. Kannustaminen on hyvästä, mutta liian kova yllyttäminen voi olla vaarallista. Joskus ajokaveri voi toimia myös järjen äänenä ja hillitä turhan innokkaita sendaushaluja.

Ajokaverin kanssa ajaminen ja hankalien paikkojen harjoittelu on mukavaa, ja toisesta saa sopivasti tukea. Pystyt näkemään oikean suoritustekniikan ja voitte yhdessä tuumia kuinka joku paikka tulee ajaa. Joskus lenkeillä ei tarvitse pyrkiä edes keräämään kilometrejä, vaan lenkki voi olla lyhytkin, kun matkan varrella pysähdytään treenaamaan hankalia paikkoja. Ja onhan ajokaverista myös apua, jos jotain sattuisikin käymään. Yksinään ajaessa riskien ottaminen kannattaakin pitää minimissä, varsinkin jos olet kaukana avusta.

Voit myös itse olla joskus se taitavampi kaveri! Sinun ei tarvitse olla vuosikausia kovalla tasolla harrastanut maastoguru, jotta voit olla oppaana kokemattomammille. Mikä onkaan hauskempaa kuin oman lajin esittely uusille ihmisille ja nähdä kuinka kaverien suut kääntyvät hymyyn, ja silmät loistavat innosta uutta opetellessa. Hyvä fiilis voi tulla jo siitäkin, että huomaa itse edistyneensä omista ensikokeiluista maastopyöräilyn parissa.

Harjoittelu tekee mestarin

Ajotaitojen harjoittelulla kasvatat varmuutta pyörän päällä. Tunne siitä että hallitset pyöräsi erilaisissa tilanteissa lisää rohkeutta poluilla ja parkissa.

• Toistoja, toistoja, toistoja… Ajovarmuus kasvaa ajamalla.
• Haastavan paikan kohdalla pysähdy ja mieti, kuinka kohta tulisi ajaa. Voit miettiä myös mitä voi tapahtua jos et onnistukaan, mutta älä liioittele! Mieli keksii helposti mitä kauheimpia tapoja epäonnistua, iso osa mielikuvista on yleensä aivan liioiteltuja. Jos kuitenkin kohdan ajaminen ei tunnu hyvältä ajatukselta, etkä pysty mielikuvissakaan ajamaan kohtaa onnistuneesti, on kyseinen kohta kenties hyvä kiertää ja yrittää toisella kertaa. Varma fiilis vie onnistumisiin! Onnistuneen suorituksen mielikuvaharjoittelu lisää varmuutta.
• Ethän vertaa itseäsi maailman isoimpiin maastopyörätähtiin – aja itsellesi sopivalla tasolla ja hae omalle taidolle sopivia haasteita. Aloita pienemmästä, kasvata haastetta ajovarmuuden lisääntyessä.
• Itsensä ylittäminen on palkitsevaa! Olet todennäköisesti taitavampi, kuin mitä tiedätkään!
• Varaa itsellesi ajovalmennusta. Suomessa ja maailmalla on mahdollista varata itselleen ajo-opetusta melkein missä vain. Valmentajan kanssa harjoittelu on turvallista ja antoisaa, kun valmentaja keskittyy auttamaan sinua ja pystyy antamaan täsmävinkkejä tarpeisiisi. Valmentajan avulla kasvaa rohkeus, kun saat kannustusta ja vinkkejä suorituksiin.
• Bikeparkissa on hyvä harjoitella ajotaitoja, kun samalle radalle saa helposti paljon toistoja. Bikeparkeista löytyy myös erilaisia suorituspaikkoja eritasoisille kuskeille.
• Myös YouTube on täynnä pyöräilyn tekniikkavinkkejä. Mutta kuten aina, muista lähdekritiikki. Mutta muista: kaikki mitä internetissä sanotaan ei välttämättä ole totta tai toimivaa… 😉

Pyöränkäsittelyä voi harjoitella vaikka omassakin kotipihassa, ota haltuun jo tasaisella alustalla Christina Chappettan vinkit pyörän käsittelyyn. Chapettalla on myös hallussa niksit ilmalentojen harjoitteluun ja teknisiin ylämäkiin!

Tärkeintä kuitenkin on nauttia siitä omasta ajotavasta

Maastopyöräily on ihanaa! Aja paljon, aja erilaisia pyöriä, aja yksin, aja kaverin kanssa tai suuremmassa ajoseurassa. Tärkeintä on, että ajat! Maastopyöräilyyn kuuluu olennaisesti itsensä haastaminen ja myös hankalissa paikoissa jalkautuminen. Pyörän taluttaminen on osa tätä lajia, varsinkin kun ajetaan luonnonmukaisilla poluilla. Taluta rohkeasti ne kohdat mitä et halua ajaa, vaikka kaverisi ajaisikin. Voit pyytää tällaisessa kohdassa kaverilta vinkkejä, tai palata harjoittelemaan kohtaa myöhemmin. Muista, että mikään pakko ei ole vetää aina vaikeimpia kohtia reiteillä, sillä päivätkin ovat keskenään erilaisia. Joskus minulla on pyörän selässä aivan voittamaton olo, toisinaan kaipaan vain helppoa poljeskelua ilman mitään stuntteja tai suorittamista. Vireystila vaikuttaa kykyysi havainnoida ja reagoida, joten itsensä ylittäminen on hyvä jättää niihin hetkiin kun tunnet itsesi virkeäksi ja levänneeksi. Ja mikä tärkeintä, ethän vertaa itseäsi ja taitojasi muihin. Varsinkin someaikaan on liiankin helppo kuvitella, että kaikki muut ovat rohkeampia ja taitavampia kuskeja, mutta meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja haasteemme pyörän päällä. Ajamisesta nauttiminen on kaikkein tärkeintä, ja hyvän fiiliksen kautta löytyy taatusti myös rohkeus.

Iloisia ajoja kaikille!